|
Post by mursi on Jul 12, 2016 16:08:59 GMT 2
Meillä ei pelätä, mutta eipä siitä mitään ohjelmanumeroa ole tehtykään. Ei tosin tehdä juur mitään silloin, ainakaan ulkona, kun toinen koirista on sokerista tehty..
|
|
|
Post by myy94 on Jul 12, 2016 16:12:36 GMT 2
Saako tänne mitenkään lisättyä videota? Sain kaverin vihdoin kuvaamaan meiän seuruuta ja kyllähän se näytti aika hyvältä
|
|
|
Post by mursi on Jul 12, 2016 16:16:09 GMT 2
Lataamalla jollekkin palvelimelle ja tuon "insert video"-namiskan kautta. Antaa siihenkin hyvin vaihtoehtoja noille sivuille, jonne voi esmes sen videon ladata.
|
|
|
Post by Ada on Jul 12, 2016 18:36:54 GMT 2
Norjanharmaa pelkää ukkosta, porot ei. Äsken treeneissä päästiin taas pitkästä aikaa reenaamaan starttipistoolia, jossa ei ongelmaa kuten ei tähänkään asti. Ampumarata on vieressä, joten sieltä kantautuvat paukkeetkaan eivät olleet ongelma. Nutulle on kokeessakin ammuttu aiemmin.
|
|
sysi
Tennispallon heittelijä
Posts: 89
|
Post by sysi on Jul 12, 2016 19:29:16 GMT 2
Kumpikaan ei pelkää ukkosta sisällä tai ulkona vaikka ite vihaan. Volk aristaa raketteja jos pahimmassa paukkeessa menee ulos (joo meillä se pauke alko ja jatku aikalailla niiden laillisten aikojen ulkopuolella), Valla ei, mutta toisaalta ei sellanen superpaha ääniarkuus yleensä näykään koirasta ekan tai tokan uudenvuoden aikoihin ja sitten ku näkyy niin pahenee vaan -nimim. kokemusta on. : l
Volk ei tykkää jos lumiaura tai piippaava roskarekka menee ihan kirjaimellisesti kylkeä hipoen ohi, ja luimistaa ja vetää poisopäin, Valla vaan kattelee moisia korvat höröllä tai ignooraa.
|
|
nealin
Tennispallon heittelijä
Posts: 93
|
Post by nealin on Jul 12, 2016 20:56:50 GMT 2
Meillä koirat ei ennen pelänneet ukkosta, mut kerran kun oltiin lenkillä niin ukkonen yllättikin kesken lenkin. Oltiin vielä Lappeenrannassa, missä kesällä saattaa useinkin jyristä. Noh äkkiä koitettiin päästä sisälle takaisin, mutta oli jo liian myöhäistä kun oli isoja jyrinöitä ollut jo. Siitä lähtien koirat on pelänneet ukkosta ja mua harmittaa se...
|
|
|
Post by krebs on Jul 13, 2016 6:50:10 GMT 2
Ahh, mikä eilinen lenkki. En ensin mukamas millään jaksanut lähteä ulos, mutta kun viimein lähdin niin elämästäni katosi miltei viisi tuntia. Käppäiltiin keskustan puistoaluetta kohti ja vahvisteltiin jotain kontaktia samalla, ohitettiin koiria nätisti ja päädyttiin koirapuistoon. Puistossa oltiin ehkä puolitoista tuntia ja kaikki meni siellä ihan fine. Paluumatka puistosta ohiteltiin taas hienosti, treenailtiin kontaktia ja pysähdyinpä puistoon ottamaan vähän tokoakin vapaana. Meitä jäi pitkäksi aikaa katselemaan vanhempi naisihminen, joka sitten lopulta päätti todeta että onpa hienosti koulutettu koira. Kertoi itse omistaneensa samanikäisenä parikin dallua. Jatkettiin siitä sitten matkaa ja saatiin kaverilta pyyntö lähteä lenkille, joten käytiin kotona tankkaamassa vesivarastot ja hypättiin autoon. Loppuillan irtipitolenkistä mulla ei juuri olekaan kerrottavaa, täpläpojalla oli kivaa kavereiden kanssa. Kotiin kun pääsi niin oli sitä vaan niin ylpeä talmatollon päivästä, se on viime aikoina saanut mut toiminnallaan (apaattisuus treenatessa & kiukkuperseily koirapuistoissa) alakuloiseksi ja närkästyneeksi, mutta eilen se oli kyllä oma mahtava itsensä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 13, 2016 8:02:38 GMT 2
Ton takia haasteellisemmat koirat on kivoja! Onnistumiset tuntuu hienoilta <3
|
|
|
Post by krebs on Jul 13, 2016 8:16:33 GMT 2
Koirassa saa ja täytyy olla haastetta, mutta täytyy myöntää että mua ei kyllä suoraan sanoen tippaakaan ilahduta koirassani se, että kaikki sen haasteellisuus kulminoituu sen välinpitämättömyyteen ruokaa ja leikkimistä, tai ylipäätään yhdessä tekemistä kohtaan. Hakkaisin päätäni paljon mieluummin aivan toisenlaisten haasteiden kanssa seinään, mutta tän tason motivaatio-ongelmat eivät ole se "pieni lisähaaste" jota koiralta haen. 98 % ajasta tää ominaisuus aiheuttaa mulle harmaita hiuksia, että aika laiha lohtu jos muutaman kerran vuodessa voi iloita päinvastaisesta tapahtumasta. Huomaa kyllä miten elämä on nyt tokoilun myötä taas yhtä vuoristorataa, välillä ollaan huipulla ja toisinaan tekis mieli potkia koiraa ja itseä ja vastaantulijoita tai jättää se rakki oman onnensa nojaan johonkin puuhun kiinni. Ei nyt oikeasti, mutta osaa toi kyllä päivän pilatakin, jos osaa pelastaakin. Ennen kun lenkkeili vaan vapaana ja omissa oloissaan eikä yrittänyt tokoilla tai koirapuistoilla tai ylipäätään touhuta mitään erityistä niin arki oli kyllä melko tasapaksua - ei ärsyttänyt, ei harmittanut, ei riemastuttanut. Elämä vaan oli ja rullasi eteenpäin. Heti kun päättää että mehän voitais vaikka vähän treenailla jotain ajankuluksi niin välittömästi saa huomata miten sujuvasta elämästä tuleekin väkinäistä vääntämistä. Vaikka väliin mahtuu aina välillä niitä valonpilkahduksiakin, niin aina uudelleen ja uudelleen mä mietin miten hemmetin epäsopiva koira tää on mulle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 13, 2016 11:47:43 GMT 2
No, ainakin tuut positiivisesti yllättyyn seuraavan koiran kanssa, luulenpa. Kun joudut nyt painiin noin isojen ongelmien kanssa.
|
|
|
Post by krebs on Jul 13, 2016 12:49:43 GMT 2
Joo, mä uskon että ongelmia ja haasteita tulee seuraavankin kanssa ja PALJON, mutta toivottavasti erilaisia. Muilta osinhan toi on ihan täydellinen piskelöinen, niin helppo ja lungi, mitä nyt ei hihnassa siedä iholleen ketään. Ei oo koskaan ollut ongelmia yksinoloissa, ei ääniarkuuksien kanssa, ei vapaanapidossa, ei muiden kanssa toimeen tulemisessa vapaana, kulkee hihnassa nätisti ja jollei liian lähelle tulla niin ohittaakin kuin vettä vaan. Ei pienistä hetkahda ja on todella kuuliainen ja toimii arjessa laumapalkalla, käyttäytyy vapaana myös muiden ulkoiluttaessa fiksusti, eikä mene esimerkiksi vastaantulevien koirien luokse. Ihan tajuttoman helppo koira niiiin monilta osin, ja mä oonkin monesti sanonut etten ikinä vaihtais sen arkitoimivuutta ja näitä muita ominaisuuksia siihen, että se ois joku harrastustykki. Harrastaminen on kuitenkin ihmisen haluama lisä, arki on se jossa molemmat joutuvat selviytymään joka ikinen päivä. Tottahan toki se harmittaa, ettei koiran kanssa ole mielekästä harrastaa, mutta arjen toimivuus on mulle miljoonasti tärkeämpää ja mulla on siinä mielessä maailman paras rakkimus. Niin, ja ei oo dalmismainen kyllä oikein miltään osin. Ei ylisosiaalinen ihmisiä kohtaan, ei loputtoman adhd riehuja, ei liian ahne tai häikäilemätön (nää kuulemma usein availee kaikki kaapit, kiipeilee pöydille ja varastelee ruokaa mistä vaan), ei virtsakideongelmia, ei allergioita tai muitakaan vammoja. Pallittomana terve poika. Että sinänsä kyllä dalluksi harvinaisen kiva koira mulle, imho.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 13, 2016 13:31:06 GMT 2
Ihan tajuttoman helppo koira niiiin monilta osin, ja mä oonkin monesti sanonut etten ikinä vaihtais sen arkitoimivuutta ja näitä muita ominaisuuksia siihen, että se ois joku harrastustykki. Harrastaminen on kuitenkin ihmisen haluama lisä, arki on se jossa molemmat joutuvat selviytymään joka ikinen päivä. Tottahan toki se harmittaa, ettei koiran kanssa ole mielekästä harrastaa, mutta arjen toimivuus on mulle miljoonasti tärkeämpää ja mulla on siinä mielessä maailman paras rakkimus. Tästä oon kyllä niin samaa mieltä. Tavoitteellinen tekeminen on vain lisäbonus meilläkin, vaikka sen verran "tosissaan" tehdäänkin, että kisaura koitetaan korkata. Mut en ikinä halua koiraa, joka toimii kyllä kentällä muttei mitenkään päin arjessa. Se vaan on niin iso siunaus omistaa arjessa hyvin pelittävä koira, en vaihtais mihinkään.
|
|
|
Post by robi on Jul 13, 2016 13:41:33 GMT 2
Miten ootte tutustuttanu pennun vanhempaan koiraan ja ylipäätään talon tavoille? Kessu rakastaa kaikkea ja kaikkia, ja pentukin on kamalan rohkea ja pennuksi fyysisesti taitava eli varmasti hakeutuvat toistensa seuraan alusta asti. Kuinka paljon niiden kannattaa antaa leikkiä (sisäleikit on meillä joka tapauksessa kielletty) ja missä vaiheessa pitää laittaa peli poikki.. Onko parempi että saavat touhuta ulkona keskenään, vai natseilenko ja kiellän leikit kokonaan kunnes pentu on isompi? Ajatuksena on kuitenkin ulkoiluttaan molemmat erikseen niin kauan kunnes hihnakäytös alkaa oleen pennulla järkevää, irti pääsevät päivittäin touhuamaan, mutta tohdinko antaa niiden leikkiä keskenään alusta asti? Ja miten olette ylipäätään käyttäytyneet, tervehdittekö ensimmäiseksi vanhempaa ja sitten pentua, annatteko ruuan ensin vanhemmalle ja sitten pennulle jne jne? Järkkäättekö vanhemmalle koiralle päivittäin privaattiaikaa? Vai otanko liikaa stressiä
|
|
sysi
Tennispallon heittelijä
Posts: 89
|
Post by sysi on Jul 13, 2016 13:55:05 GMT 2
Saatat ottaa liikaa stressiä Jos nyt tulisi pentu niin en antaisi ulkona isompien leikkiä sen kanssa -tosin olisi varsin epätodennäköistä että kumpikaan haluaisi pienen pennunpalleron kanssa leikkiä- ennen kuin se on isompi. Sisällä saisivat leikkiä jos leikki olisi sellaista paikallaanpysyvää nujuamista eikä sisällä juoksemista. Pentu harjoittelisi yksinoloja samalla kun isommat kävisi pidemmän lenkin ja en moikkaa koiria muutenkaan joten en moikkaisi niitä missään järjestyksessä. Pennun tietty veisin ekana ulos aina joten se huomioitaisiin sillälailla ekana. Ruuan pentu saisi jokatapauksessa useampia kertoja kuin aikuiset joten siinäkään ei varmaan olisi kummempaa järjestystä. Mä myös varmaan lenkittäisin pentua samaan aikaan Vallan kanssa, mutten Volken -koska saattaa räyhätä tai kiskoa ja vaikkei nää koskaan Vallalle mitään ideoita antanu niin en halua sählätä pienen taaperopennun ja kohkaavan remmirähjän kanssa pahimmillaan jos vaikka joku lähialueen ihanista koirankasvattajista on ulkoiluttamassa jotain hazardia koiralaumaansa tms. hankala tilanne. Eli varmaan silleen miten itselle sopii, jos aikuinen koira yrittää jyrätä pentua tms. niin sitten tietysti peli poikki.
|
|
|
Post by krebs on Jul 13, 2016 13:56:26 GMT 2
Otat. No, meillä ei suuren suurta kokoeroa tosin ollut mutta koirat saivat alusta asti leikkiä niin paljon kuin halusivat, tosin vain ulkona. Vasta myöhemmin aloin puuttumaan leikkiin, kun se ei enää ollut leikkimielistä ja molemmille reilua. Pennulla rupesi menemään yli, ja silloin on hyvä puuttua ja opettaa reilut pelisäännöt. Alusta asti olivat myös hihnalenkeillä samaan aikaan, vaikka alkuun se olikin lähinnä pennun perässäraahaamista. Ruokkimis- ja moikkausjärjestyksiin en koskaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta koirat pääosin olivat yksinolot (ja täten myös ruokailut) eri kerroksissa; eivät siis juosseet kilpaa vastaan ovelle.
|
|