|
Post by syanid on Jul 16, 2016 20:08:56 GMT 2
Tykkäättekö enemmän uros vai narttu koirista? Kumpia teiltä löytyy? Mitkä asiat vaikuttavat mielipiteeseenne? Nyt saa yleistää! Itselläni on ollut vain uroksia, joten vastaan uros. Ensimmäinen koira vaan sattui olemaan uros, samoin seuraava. Kolmannen kohdalla mietittiin uroksen ja nartun välillä. Toinen koiristamme oli leikkaamaton, joten päädyimme ottamaan taas kerran uroksen. Joskus tulevaisuudessa uskon myös omistavani nartun.
|
|
|
Post by Ada on Jul 16, 2016 21:26:10 GMT 2
Meillä kaikki kuusi narttuja, joten koen olevani ehdottomasti eniten narttuihminen, vasta reilu vuosi sitten pyörsin sanani, että jos joskus edes harkitsen uroksen ottamista, viekää mut pöpilään. Ei se loppupeleissä mahdoton ajatus ole, mutta sekalaumaa en tule pitämään, jos nartut ei oo sterkattu. Nutu sterkataan syksyllä, joten sen suhteen seuraava voisi olla myös uros.
|
|
jakiem
Tennispallon heittelijä
Posts: 81
|
Post by jakiem on Jul 17, 2016 0:19:44 GMT 2
Molemmat tän hetkiset koirat narttuja, myös seuraava tulee olemaan narttu. Yleensä lemmikeissä (jyrsijät, kanit ja kissat) tykkään uroksista enemmän, mutta koirissa ehdottomasti nartut. Jotenkin tuntuu että ne sopii omaan käteen paljon paremmin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2016 7:42:49 GMT 2
Narttu niin paljon. Mä en harkitsekaan ottavani urosta enää ikinä. Nyt kotikotona kun saan taas lenkitellä tota toistakin omaa, joka on siis uros, niin voi helvetti kun on vaikiaa esim. lenkkeillä näiden kanssa kahdestaan. Yks tahtoo merkkailla ja lipittää kusia metrin välein, Selma sit vaan napottaa keskellä tietä sillain "mentäskö jo?". Muutenkaan urosten putkiaivoisuus ei viehätä, nartut sopii omaan käteen tsiljoona kertaa paremmin. Ja todellakin otan mieluummin juoksut kuin uroksen, joka on juoksuissaan 24/7... Kastroitua urosta voisin eeeeeeeeehkä pienesti harkita. Se saattais olla ihan okei.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2016 8:12:04 GMT 2
Nyt on ensimmäinen narttu ja tykkään kyllä. Luonne on varmaan enemmänkin yksilöstä kuin sukupuolesta kiinni, mutta uroksissa just ainakin toi merkkailu ja yleinen narttujen perään vohkaaminen ärsyttää. Toisaalta tuntuu että mulle sopis parhaiten joku ihan saakelin kovapäinen maliuros... Joku niissä viehättää, ehkä sellanen rehtiys ja voimakas olemus. Että en sano pysyvää eitä urokselle, jos nyt joskus Piken jälkeen vielä ottaisin uuden pennun.
|
|
|
Post by mursi on Jul 17, 2016 11:16:04 GMT 2
Molemmat tän hetkiset koirat narttuja, myös seuraava tulee olemaan narttu. Yleensä lemmikeissä ( jyrsijät, kanit ja kissat) tykkään uroksista enemmän, mutta koirissa ehdottomasti nartut. Jotenkin tuntuu että ne sopii omaan käteen paljon paremmin Niin tämä! Vaikka nartuissa ne juoksut onkin hyvin iso miinus, niin ennemmin se menkkakoira pari kertaa vuodessa, kuin se että lenkit menee merkkaamiseen ja lipittelyyn. Kieltämättä pelkään myös, että meitsin tuurilla uroksesta tulee hirveä urosaggre.
|
|
|
Post by syanid on Jul 17, 2016 13:16:56 GMT 2
Mä oon vissiin ollu onnekas mein urosten kanssa kun ei ne koskaan lipittele toisten pissoja tai vouhkaa narttujen perään. Ja meillä vaan 1/3 merkkailee.
|
|
|
Post by myrre on Jul 17, 2016 14:16:37 GMT 2
Yks tahtoo merkkailla ja lipittää kusia metrin välein Niin ja sit mulla on narttu joka on tosi reviiritietoinen, merkkailee ja haistelee tarkkaan Harvemmin joo ehkä nartuista kuoriutuu tällaisia, mutta aina se tsäänssi siihenkin on. Mä koen että mulla uroksen ja nartun väliltä valinta on hyvin paljon rodustakin ja elämän yleistilanteesta kiinni. Ei ole mitään jokotai vastausta ainakaan mulle ja oon avoin kummallekin vaihtoehdolle, sitten kun joskus mulle Mindin jälkeen uusi koira tulee
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2016 14:27:06 GMT 2
Joo kyllä mäkin tiedän pari narttua, jotka jopa lussuttaa kusia yms. Mut en silti lähe kokeileen onneani, pysyttelen nartuissa enkä ota urosta toivoen, että saisin aivot omistavan yksilön.
|
|
|
Post by Ada on Jul 17, 2016 17:06:56 GMT 2
Nutu on eteenkin juoksuaikaan ällöttävä kusien lipittelijä. Muutoin se on nartuksi ihan kiva, vähän turhan ohjaajapehmeä, mutta siinä on silti paljon sellaista, josta tykkään. Nala taas on tosi kiva nartuksi, sillä ei ole ollut mitään typeriä juttuja, ainoastaan se on vähän turhan lapanen, saisi puolustaa itseään enemmän.
|
|
|
Post by norruska on Sept 24, 2016 18:08:37 GMT 2
Mulla on tällä hetkellä kotona sekä narttu että uros. Aikaisemmat koirat olleet pääasiassa narttuja, mutta koulun projektikoira oli myös uros. Kummassakin hyvät ja huonot puolensa, silti luulen seuraavankin olevan narttu. Ei mitään uroksia vastaan ja mieluusti sellaisenkin ottaisin. Oma uros on tottunut oman nartun juoksuihin ja kykenee silti toimimaan ja treenaamaan samaan tapaan vaikka narttu hengaiskin vieressä. Kyllä kotona olis muut hommat mielessä ja lenkilläkin välillä, mutta kun aletaan vaikka treenaamaan niin kyllä se yhtälailla siinä mukana on. Nartussa ärsyttää ehkä juoksut+luonteenmuutokset juoksuaikaan. Danskusta tulee aika herkkä silloin. Pitäisi alkaa muutenkin suunnitella sen sterkkuuta johonkin väliin, koska juoksuväli on jostain syystä lyhentynyt. Juoksut tuli ennen 6kk välein ja nykyinen 4kk väli ei oo yhtään hauska treenailujen kannalta.
|
|
|
Post by johanna on Sept 24, 2016 18:56:16 GMT 2
Narttuihminen täällä! Vain yksi uroskoira ollut lähietäisyydellä elämässäni, ja sekin täysi viripää (ok, rotu ja omistaja ei ihan kohdanneet tässä tapauksessa). Harrastusryhmissä joissa olen pyörinyt (ja pyörin tälläkin hetkellä), ne ovat aina uroksia, jotka jäävät kesken radan etsimään nameja/haistelemaan/karkailevat muiden luokse/you name it. Kai sieltä tilastollisesti joku narttukin löytyy, mutta..
Kyllä nää tyttökoirat on sopinut käteen niin kivasti. Lisäksi monissa roduissa pidän narttujen ulkonäöstä niin paljon enemmän.
|
|
|
Post by krebs on Sept 24, 2016 20:52:41 GMT 2
Ensimmäinen koira oli narttu. Sen ensimmäiset juoksut kestivät miltei pari kuukautta ja sitten se hommasi itselleen samaan syssyyn vielä virtsatietulehduksen, sen jälkeen piski lähtikin veitsen alle syringomyeliadiagnoosin jälkeen. Nyt on sitten uros, joka oli sen verran hormonitoiminnaltaan häiriintynyt että pelkästään muiden narttujen hajut (ei edes juoksuisten) veti sen niin hirveille stressileveleille että se ripuloi aina omalta pihalta poistuttaessa - parhaimmillaan yli 20 kertaa saman lenkin aikana kyykkäämässä. Ja vesiripuli valui pitkin reisiä. </3
Näiden kahden hyvin erilaisen mutta silti ah niin ihanan koiran jälkeen olen kuitenkin aivan muista syistä päättänyt, että rottweiler tulee olemaan narttu. Koen nartun paremmaksi vaihtoehdoksi epävarman uroksen kanssa ja muutenkin kevyemmät rottikset näyttävät paremmilta. Ehkä narttu on aavistuksen helpompikin ensimmäiseksi kokeilukappaleeksi, mene ja tiedä.
Jos nyt hommaisin ennen rottista jonkun pikkurakin niin sen sukupuolella ei juuri väliä olisi. Ehkä silti päätyisin narttuun.
|
|