|
Toko
Jul 7, 2016 15:36:34 GMT 2
Post by myrre on Jul 7, 2016 15:36:34 GMT 2
^Koira hihnaan ja sen avulla etäisyyttä niin että koira voi toimia. Ulkona saa myös enemmän etäisyyttä että enemmän muita virikkeitä, mitkä vie ruokakupista huomiota pois. En tiedä tosin miten sä haluaisit koiran sitten olevan kupin läheisyydessä. Kykenisikö se tekemään vaikka koko toko-liikesarjan ruokakupin odottaessa lähellä tai jotain pienempää treenisarjaa? Vai onko se vain häiritsevä ongelma muuten?
|
|
|
Toko
Jul 7, 2016 17:42:01 GMT 2
Post by mursi on Jul 7, 2016 17:42:01 GMT 2
Vinkkejä takapään hallinnan harjoitteluun?
|
|
|
Toko
Jul 7, 2016 17:50:56 GMT 2
Post by myrre on Jul 7, 2016 17:50:56 GMT 2
Onko vatia/ämpäriä, etutassut siihen ja pyörimään. Mä opetin naksuttimen avulla, aika nopeasti tajusi kokonaisuuden. Ja opetti pyörittämään peppua perusasennossa
|
|
naks
Vinkulelu
Posts: 36
|
Toko
Jul 7, 2016 21:48:09 GMT 2
Post by naks on Jul 7, 2016 21:48:09 GMT 2
Mä olen treenannut takapään käyttöä just, noin ^, ruokakuppi on ollut sopivan kokoinen, se nurin, koiran etutassut siihen ja pyörimään. Tasapainotyyny toimii myös. Toinen juttu on peruuttaminen. Kun osaa tasaisella, voi opettaa peruuttamaan esim. loivia rappusia ylös. Sheippaamalla on musta helpoin, mutta jos ei naksutinta käytä, niin onnistunee myös kädellä ohjaamalla.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 12:35:31 GMT 2
Post by krebs on Jul 11, 2016 12:35:31 GMT 2
Hohhoi, haluaisin purkautua tästä mieluummin blogiini mutta päätin olla ruikuttamatta sinne koirani harrastusominaisuuksista viimekertaisen jälkeen. Pohdin siis asiaa itsekseni tänne.
Oltiin viime torstaina taas tokoilemassa. Koiraa ei kiinnostanut leikkiminen pätkääkään, sen luoksetulot olivat laiskoja ja muutenkin kummallista lahnameininkiä taas. Joo, se oli vapaana tunnilla ja vaikka vapautin sen metrin päässä tuntemattomasta koirasta niin se kääntyi vaan ympäri ja löntysteli takapalkalle, mutta into siitä puuttui kokonaan. Lisäksi se vilkuili epäluuloisesti dobo-palloja aina kun oltiin niiden läheisyydessä.
Mä mietin taas että mihin oon rahani (~ 200 €) taas laittanut, kun tiedän itsekin ettei meillä ole mitään realistisia tavoitteita asetettavissa tokon suhteen. En oo jaksanut torstain jälkeen treenata koiran kanssa yhtään mitään, pitänee tänään raahautua kentälle jos saa itselleen oikean fiiliksen viriteltyä.
Mua vaan pelottaa että me tullaan sieltä kentältä taas pois pettyneinä, oon kokenut sen niin moneen kertaan. Lähden aina innoissani treenaamaan, päätän että pidetään huippukivaa ja otetaan vaikka vaan yksi helppo juttu ja lähdetään pois, mutta mä en saa sitä intoa tarttumaan koiraan. Siksi en edes treenaa, jollei mulla ole itselläni tarpeeksi intoa.
Mietin viime viikon tokotunnin jälkeen koiraani kun se oli mukana töissä. Se osaa rauhoittua mukavasti täällä, se saa olla aina irti ja sen tekemisiin voi vieraassakin paikassa luottaa. Se kulkee mun perässä, eikä välitä sen huomiota tavoittelevista ihmisistä. Miksen mä anna sen vaan olla oma, aivan tavattoman huikea itsensä, vaan yritän väkisin tehdä siitä jotain mitä se ei ole?
Mä haluaisin uskoa että meistä ois joskus bh-kokeeseen, mutta äh. Miksi? Yritän tsempata noi maksetut tunnit loppuun ja saada koiran innostumaan hommasta, mutta jos ja kun tää tilanne nyt ei näytä kehittyvän mihinkään niin antaa olla. Ei vanha koira opi uusia temppuja.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 14:47:58 GMT 2
Post by myrre on Jul 11, 2016 14:47:58 GMT 2
^Ihan pakko kysyä (koska en muista, yhyy): kuinka paljon sä kehut treenien aikana koiraa? Ihan liikettä/liikkeitä suorittaessa? Koska mä aloin saamaan Mindiin tehoa vasta, kun lopetin ajattelemasta sitä, ettei koiraa voisi kehua liikkeiden aikana. Toki jos oikeasti tähtää kokeisiin, se ei ole ehkä fiksuin veto, mutta jos tarkoituksena on saada intoa ja hauskuutta ja tekemisenhalua niin ylenpalttinen kehuminen ei välttämättä oo huono ajatus. Mindi ainakin tykkää kun se seuraa hienosti ja mä kehun sitä vuolaasti ja ylenpalttisesti siitä kuinka mahtava se onkaan. Mutta voi olla että oon jo joskus tän kysynyt ja keskustellut, enkä muista vain. Ehkä sulla nyt vaan on koira joka ei yhtään tykkää tällaisesta, minkäs sille sit voi?
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 15:13:43 GMT 2
Post by krebs on Jul 11, 2016 15:13:43 GMT 2
Ihan hirveesti, ja tungen sen uutta lempparinamia naamaan niin nopeasti kuin ehdin treenitaskusta kaivamaan. Yritän olla lässyttävä jeejee-namitäti, mutta samalla koitan välttää sen keittämistä nurin koska sanallinenkin palkka saa sen välillä flippaamaan. Eipä sekään tässä vaiheessa katastrofi ole, mutta ois kiva kun ei mentäis pohjalta suoraan tähtiin ja sitten takaisin. Tietysti mun mielestä ei ole kovin mielekästä pitää hirveitä bileitä silloin, kun koiralta ei oikeasti vaadita käytännössä yhtään mitään, eikä se varsinaisesti tee mitään oikeinkaan. Kehun heti oikeasta toiminnasta ja tarvittaessa puutun väärään ("äpäp") ja sitten taas pirusti kehua kun palataan oikeaan. Mut joo, aiotaan jatkossa olla vielä enemmän look-a-like rallyilijoita. Toisaalta toi koira heiluttaa häntäänsä jo kun sitä katsoo, että en tiedä miten hirveesti sitä sit pitäis koko ajan kehua ja innostaa. Täytyis tsempata tota omaa innostuneisuutta vielä senkin jälkeen, kun koira on nostanut keskisormen pystyyn ja muuttunut laamaksi. Ja treenien loppupuolella on asennoiduttava siihen, että koiralla on ollut rankka tunti ja se saakin olla väsynyt. Yritän tasapainoilla kivanpitämisen ja oikean mielentilan vahvistamisen välillä, ja nyt tuntuu ettei me saavuteta kumpaakaan.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 15:37:56 GMT 2
Post by Ada on Jul 11, 2016 15:37:56 GMT 2
Tuohon takapäätreeniin. Meillä oli Nutun kanssa ongelmana pitkään se, että vaikka kuin tehtiin vatitreeniä, peruuttamista ja muuta, en saanut sitä kääntymään 90 asteen käännöstä vasemmalle ilman, että istui ja hyppi istuallaan mukana. Peruuttamisessa sama homma. Otin raipan käyttöön, ensin naksuttelin siitä, että se kosketti kevyesti vasenta takajalkaa ja kun koira väisti sitä lähemmäksi mua, palkka. Sillä on aina vain kosketetty kevyesti, joka muistuttaa koiraa siitä takaosan käytöstä. Siitä saatiin helposti kiva juttu, kun sitä seurasi aina ruoka. Siitä lähtien Nutu on kääntynyt nätisti ja ollaan luovuttu saksalaisesta täyskäännöksestä ja otettu käyttöön vasen täyskäännös, joka toimii myös juostessa. Myös peruuttaminen on parantunut huomattavasti, tosin peruutuksessa mulla on eri seuruukäsky kuin normaalisti.
Välillä edelleen muistuttelen takaosasta ja tiiviydestä, riittää, kun raippa on vasemmassa kädessä, niin koira tulee automaattisesti lähemmäs eikä tarvitse edes koskettaa. Usein sen paikka pysyy vakiona, jolloin koira osuu siihen, mikäli ei tee käännöksiä kunnolla tai aukeaa johonkin suuntaan. Toki koiran tulee ensin osata peruuttaa ja seurata, ennen kuin sitä voi ottaa siihen mukaan hienosäädöksi.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 15:47:08 GMT 2
Post by myrre on Jul 11, 2016 15:47:08 GMT 2
muoks. siis Krebsin viimeiseen viestiin viitattuna. Hmm. Niin. Noh. Vitsi kun osaisin jotain järkevää sanoa Mä henk.koht. tykkään enemmän siitä että koira on tähdissä ja on mun mielestä helpompi lähteä poistamaan ylivirittyneisyyttä kuin lisätä flegmaattiseen menoon intoa. Koska kun oon tapellu Mindin kanssa aikoinaan siitä, että ilme on koko ajan "onko mun pakko seurata", niin Valdon "JES MAMMA TEHDÄÄN NYT HETI ÄKKIÄ" oli helpompaa hallita ja valjastaa Jotenkin vaan alkaa kuulostaa että jauhaisit sahajauhopurkkaa suussa koska on pakko yrittää. Ja se tekee hommasta vaan mälsempää ja koira vaistoaa sen.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 16:18:17 GMT 2
Post by krebs on Jul 11, 2016 16:18:17 GMT 2
Niin, no ton ääri-innostuminen on sitä että se hyppää suoraan naamalle ja halkaisee huulen, unohtaa mitä piti tehdä ja piiiippaaaa ja vinkuu ja hinkuu ja juoksee ympyrää (vähän niinkuin mun näkemät paikalliset samanrotuiset tekevät aina nähdessään ihmisen/koiran/ruokaa/lelun) ja mä en halua lietsoa sitä siihen tilaan. Lähinnä koska mun mielestä se käytös on aivan saatanan raivostuttavaa ja sitä mä en kykene sitten enää peittämään. Sit loppuu treeni seinään. Musta tollanen aivoton kohnaaminen vaan ei oo hyväksyttävää silloin kun se on täysin hallitsematonta ja muut saa siinä ohessa osumaa. Mut eipä tän pelkoa oo toistaseks treeneissä ollut. Tavallaan jauhan joo. Vakiopaikan lunastaminen oli pitkän harkinnan ja muiden painostuksen tulos, koska koira aivan oikeasti muuttui leikkauksen jälkeen. Ajattelin, että mennään katsomaan ihan ilman tavoitteita, voidaan sitten lopettaa tämä pelleily sen jälkeen vaikka kokonaan mutta onpahan vielä tämäkin kortti katsottu. Mä en tiedä, ehkä noi epäonnistumiset aina samassa aiheessa ja takapakit toinen toistensa jälkeen saman koiran kanssa vaan tuntuvat ihan extrapaskalta, koska niitä on kuitenkin alitajuntaisesti osannut pelätä koko ajan. Mahtui viimeisimpään tuntiin hyväkin hetkiä, mutta päällimmäinen fiilis oli että miks me käydään täällä... Ehkä mä vaan odotan liikoja ja meistä koirakkona ei vaan ole tähän. Pusketaan tämä kesä nyt loppuun sillä asenteella, että mun on oltava parempi ohjaaja joka viikko.
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 18:36:59 GMT 2
Post by myrre on Jul 11, 2016 18:36:59 GMT 2
Okei, mä ymmärrän ettei tollaista innostusta voi palkita. Turhaahan se on nostaa koiralle vire, jos se ei ole vastaanottavainen kuitenkin ottamaan käskyä vastaan tai varsinkaan oppimaan mitään uutta (ja jos sivullisetkin on vaarassa vahingoille.. ). Multa loppuu kyllä tähän vire-ongelmaan teille neuvot kesken. Mut entä jos antaisit itsellesi luvan olla joskus vähän huonompikin ohjaaja? Entä jos se paine tuleekin sieltä? Jos vain menisit lopputreenit sillä asenteella, että mokia tapahtuu ja niistä voi oppia mutta tärkeintä olis että ois vaan hauskaa, eikä että sun pitäisi olla joka kerta parempi? Kauhean vaativan kuuloista, mut tosin mä asetankin itselleni rimat alhaisiksi aina, etten pety niin suuresti jos en ylläkään ylös asti Kun mä lopetin itseni kurmuttaminen epäonnistumisista ja halun olla aina vähän parempi ohjaaja ja omistaja, mun stressitaso asiassa laski nollaan ja yhtäkkiä mun ja Mindin suhde otti aimoharppauksen eteenpäin. Tai sitten aikuistuttiin molemmat yhtäaikaa? Who knows. Tän kaiken ajatuskiemuran pointti on varmaan se että pitäisitte hauskaa, oli se sitten minkä tasoista touhuamista tahansa, mutta yhdessä
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 18:44:56 GMT 2
Post by krebs on Jul 11, 2016 18:44:56 GMT 2
No toi "joka kerta parempi" tarkoittaa lähinnä sitä, että muistais aina olla vähän innostavampi ja palkitsevampi, etenkin kun se meinaa vähän ajan lahnailun jälkeen unohtua. Onneksi kouluttajakin sitten potkii perseelle, ettei ihan mahdottomaksi mene. Kun ei tää tosiaan niin vakavaa ole, mä tiedän että me ollaan tasolla puolivuotias pentu paitsi että koira on kuin satavuotias fossiili. Onneks on tosi samantasoinen ryhmä ja paljon tuttuja siellä, niin ei oo mitään paineita sen suhteen että tarvitsis ruveta vertaamaan omaa tekemistä muiden touhuihin. Kaiken aikaa mä siellä sohlaan muutenkin, kun en osaa tehdä mitään hihnassa olevan koiran kanssa ja ollaan ihan solmussa koko ajan ja unohdan antaa koiralle nannaa ja muuta, mutta en mä toistaiseksi oo siitä itselleni mitään ongelmaa tehnyt kun voidaan tosiaan olla hihnatta & meidän tekeminen ei todella kaadu siihen että omistaja on tottumaton käyttämään hihnaa. Meidän treenaamiset tältä päivältä taisivat nyt jäädä ton sateen takia väliin, mut joku toinen päivä sitten taas. Nyt kun on purkanut ajatuksiaan johonkin ylös ja ainakin mielessään käynyt läpi myös niitä hyviä hetkiä ja oikeasti funtsinut mitä täytyy itse tehdä toisin tai paremmin, niin on taas parempi fiilis lähteä treenaamaan. Mitään tasovaatimuksiahan meillä ei tähänkään mennessä ole ollut, ollaan nimenomaan tekemässä yhdessä ja sitä kivaa fiilistä hakemassa. Koska jollei se onnistu niin on aivan turha haaveilla mistään muustakaan. Ainoastaan perusasennossa on kriteerit ja maahanmenoa ei tehdä siitä poikittain, mutta näissä samanlaista löntystelyä ja laiskuutta nykyään harvemmin näkeekään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Toko
Jul 11, 2016 19:19:46 GMT 2
Post by Deleted on Jul 11, 2016 19:19:46 GMT 2
Mua kiinnostaa toi teidän tilanne ihan hirveesti, ois kiva nähdä videoo tai vielä parempi, teidän treenaamista irl (tuskinpa tapahtuu mutta sanonpahan vain). Haluaisin kovasti tietää, miks ja miten sun koira käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, kun yrität treenata sen kanssa. Mä en vaan jotenkin usko, että se ei muka pystyis. Joku asia varmaan vaan mättää, mut en tiedä mikä tälleen näkemättä. En voi oikein lähtee ees arvuutteleen. Enhän mä siis todellakaan oo mikään ammattilainen itekään, kunhan kiinnostais nähdä ja miettiä, mikä vois oikeasti olla syynä tuohon, ettei se muka kerta kaikkiaan innostu mistään tai kykene mihinkään, näin karkeesti sanottuna. Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että olisit onneton ohjaaja, päinvastoin.
Jotenkin niin hassua... Miten paljon teit sille pohjia sen ollessa pentu? Että onko sille opetettu vaikka simppeli namista luopuminen ja tehty sellaista ihan pentutasoista treeniä?
|
|
|
Toko
Jul 11, 2016 19:42:59 GMT 2
Post by myrre on Jul 11, 2016 19:42:59 GMT 2
^Mulle on tullu samoja ajatuksia mieleen, koska oon jollain tasolla sitä mieltä, että jokaisen koiran kanssa on vain löydettävä se oma yhteistyö, minkä kautta saa tehtyä juttuja. Mutta sitten toisaalta mä uskon että krebs on jo tehnyt tosi paljon koko jutun eteen, monta vuotta. Ja toisaalta mun mielestä tosta ^^krebsin tekstistä nousee mieleen että hän tiedostaa tilanteen tosi hyvin ja mun mielestä osaa mennä oikealla asenteella eteenpäin. Ellei syy ole fyysinen, niin toteaisin että koira nyt vaan on tollanen, tässä lajissa ainakin. Ellei sitten vuosien päästä löydy joku ihan uusi draivi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Toko
Jul 11, 2016 19:48:03 GMT 2
Post by Deleted on Jul 11, 2016 19:48:03 GMT 2
Mä voisin melkeinpä sanoa, että näkemättä en usko, että koira tosiaan on noin onneton. En vaan usko. Tää nyt täysin ilman kynsiä ja hampaita, en odota kenenkään oikeasti todistelevan mulle yhtään mitään. Kun haluaisin uskoa, että pilkustakin on johonkin. Ei se vaan voi olla niin onneton rotunsa edustaja mitä annat ymmärtää.
|
|