sysi
Tennispallon heittelijä
Posts: 89
|
Post by sysi on Jul 11, 2016 20:03:35 GMT 2
Mä oon kasvanu metsästyskoirien kanssa enkä osaa huolestua edes koiran karatessa, vaikka metsästyskäytössä on eka koira jääny auton alle esim. (onneks tutka kaulassa ja päästiin nopeesti korjaamaan talteen ja koira selvisi vielä lenkkikaveriksi eläkepäiville vaikkakin lasku oli kallis). Meilläkin tosin on autoteitä tässä ristiin rastiin yleisimpien lenkkireittien varrella, mutta ei koirat oo ikinä edes juossu sinne teiden suuntaan. Eikä tosiaan aina irtoile noin kauas. Eilen ja tänään Vallan irtiolot on ollu ihan lame ja se on vaan hölkötelly muutaman metrin päässä, paitsi kun usutin sen ajamaan naakat lentoon kauppareissulla. Mutta joo, kaipaan sitä että asuis oikeesti syrjemmässä ja vois mennä koirien kanssa tunneiksi metsään ja antaa niiden mennä missä menevät. Täällä pikkumetsissä pitää kummiskin koiran pitää tiuhaan yhteyttä ja etenkin tosi riistaviettisten koirien kanssa saa olla tarkkana. Siitäpä Volkinkin hihnakuuri nykyisellään kun ollaan jumahdettu tällaseen ei irtioloja ---> koira on täynnä energiaa eikä kaipaa remmiin ---> ei irtioloja-kierteeseen sen kanssa, enkä halua (voi) antaa sen juosta parin kilometrin alueella miten tykkää. Piskillä suju irtiolot mainiosti kunnes se joutu lepopäiville kun takapää alkoi taas oireilemaan ja nyt ne irtiolot muualla kuin puistossa tai tiukasti kontrolloituna (käskyn alla) on niin harvinaista herkkua että ne loppuu aina lyhyeen kun ei pysytä kuulolla. Eikä oo itellä motivaatiota just nyt alottaa mitään tehotreeniä asiassa.
|
|
|
Post by myy94 on Jul 11, 2016 20:17:05 GMT 2
Tänään just kaveri kysy kun oltiin menossa mustikoita poimimaan, mulla oli koira mukana ja sille pitkä liina mitä en sitten lopulta edes käyttäny, että mitä jos se lähtee vaikka jäniksen perään, vastasin että siinähän lähtee minkäs mä sille voin Enkä nyt tarkota että ois ihan sama mitä se koira siellä tekee tai että antaisin sen vetää pitkin maita ja mantuja vaan sitä että se on elämää, kyllä se sieltä takaisin tulee.
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 20:27:18 GMT 2
Joo, ei saa ruveta liiaksi pelkäämään että mitä jos se lähtee. Etenkin nuoren koiran kanssa se voi olla todella vahingollista irtipidolle... Sit se piski on koko loppu ikänsä hihnassa, kun sitä ei oo uskallettu siihen opettaa ja kun se sitten jo tottuukin siihen, että hihnan irtoaminen tarkoittaa että nyt voi heittää heipat tolle omistajalle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 11, 2016 20:35:32 GMT 2
Joo täällä on kans totuttu siihen, että koira on poissa näköpiiristä 15 minuutista tuntiin. Ei mikään ihmeellisyys etenkään näiden pystykorvien kanssa. Puhun siis Salasta nyt. Nyt on oikein mukavaa kun on vihdoin koira, joka ei katoa silmistä. Selma irtoaa sopivasti, usein mun edelle vain ja heti jos on pusikkoista/kiviä tms mikä blokkaa reittiä, se tasan pysähtyy odottamaan tai tulee omatoimisesti takas päin kattoon, oonko vielä tallessa. En oo vissiin koskaan joutunut huhuileen sitä luokse. Se ei jätä tai lähde yksin haahuileen, ikinä. Okei, pupun perään lähti tasan kerran. Mikään muu riista ei kiinnosta, mutta pupu on niin magee saalistettava että sen perään lähtee. Tai lähti ainakin tossa talvella, nyt ei olla päästy testaan pysyykö korvat päässä pupusta huolimatta. Ehkä, ehkä ei. Se on ainoa asia, missä on vielä työstämistä jos irtipidosta puhutaan. Onneksi se ei etsi riistaa ja on tosi huono huomaamaan mitään "erikosta" maastossa, joten yleensä ne jänötkin jää siltä vaan huomaamatta. Ei siis iso ongelma tämä. Ja näkölähdöllä se vetää, silloin talvella kun läks niin tuli takaisin kun oli kadottanut rusakon metikköön.
|
|
canidae
Tennispallon heittelijä
Posts: 59
|
Post by canidae on Jul 12, 2016 5:35:20 GMT 2
Näin kesäaikaan olisi ihan toivottua että ne irtipidettävät koirat olisivat hanskassa, luonnoneläimillä on juuri kriittisimmät pesueajat meneillään ja hallitsemattomasti irrallaan juoksentelevat koirat eivät ainakaan edesauta asiaa...
Pakotteisiin ja koulutusmetodeihin, en kannata oikeastaan raivokkaasti minkään kuppikunnan ohjenuoraa vaan yhdistelen vähän kaikkea. Koiralle on opetettu uusia asioita naksuttimella, se on saanut tottiskentällä passivoivia pakotteita pompottamisesta tai aktivoivia pakotteita mikäli seuruussa katse herpaantuu. Pakote voi olla pelkästään kevyt nyppäisy hihnasta ja kun koira korjaa niin se palkataan heti. Pakote-sanassa on mielestäni negatiivinen kaiku ja sitä hyvin usein demonisoidaan. Pyrin siihen että kaikki treenaaminen on kivaa ja kaikkein eniten treenaamiseni on palkkausvetoista, tottiskentällä leikitään todella paljon, tokossa palkkaan useasti ruoalla ja maastolajeissa tilanteen mukaan. Paras mittari on se oma koira, mikäli se jaksaa iloisesti tehdä hommia niin silloin on tullut tehtyä jotain oikein.
|
|
|
Post by Ada on Jul 12, 2016 7:08:45 GMT 2
Mä en anna omien häipyä näköpiiristä kuin pariksi sekunniksi. Eivät todellakaan saa hillua missä sattuu vapaasti. Jos tulee esim. mutka, käskytän vierelle just mahdollisten vastaantulijoiden vuoksi. Mulla on kerran lähtenyt koira näkölähdöllä jäniksen perään.
|
|
|
Post by krebs on Jul 12, 2016 7:23:24 GMT 2
Joo, näköpiiristä katoaminen tai satojen metrien päässä hillumminen kuuluvat ehkä metsästysharrastukseen, mutta ei taajamakoiran arkilenkkeilyyn... En mä antais ton omani katoilla silleen edes mökillä, vaikka siellä sais ympäristön riskien puolesta hävitä vaikka 20 km päähän.
|
|
onde
Tennispallon heittelijä
Oulu/Ii
Posts: 94
|
Post by onde on Jul 12, 2016 11:46:55 GMT 2
Äh, sori. Mulla ajatus katkeilee näitä tekstejä kirjottaessa Eikai ne raahaaminen ja ruoka toisiinsa liitykään. Mut nyt on tässä nakittomana aikana joutunu raahailee tota koiraa ulos väkipakolla ainakin sen takia kun se on pelännyt ukkosta. Eikä oo siis suostunu edes kusella käymään, niin on siis joutunut edes lähimpään puskaan sen raahaamaan. Koita siinä sitten olla vahvistamatta toisen pelkoa, kun ulkoilut on tämmösiä Ja joo, lihasjumit on täysin mahdollisia. Viimeks viikko sitten sillä kävi hieroja, ja jotain pientä kremppaa sielä tuntukin olevan. Tai ei edes pientä, jos/kun nää ongelmat johtuu osittain siitä. Tolla koiralla on niin äärettömän korkea kipukynnys, ettei ihan pikkukipu sillä varmasti näy missään. Muttaniin, eiköhän tää kokeilu ala olla taputeltu. Hoidan koirani lihasjumeilta taas kuntoon, ja jatketaan elämää kuten ennenkin. Paitsi että nykyään noita koiria on kaks. (ja jos joku sanoo jotain et kannattiko hankkia toista koiraa tällaseen tilanteeseen, ni sillon ku tota pentupäätöstä tein Toffe tuntui toimivan arjessa kuin ajatus. Paitsi sen luoksetulon osalta tietyissä tilanteissa..) //muoks. Kappas tässähän oli kommentteja tullu toiselleki sivulle jo. Hajujen ja riistan perään toikin siis lähtee. Ei oo enää nykyään aikuisiällä semmosta "lällislää etpäs saa kiinni" -rallattelua. Taajamassa jos haluan pitää koiraa irti tsekkaan ensin ympäristön ja koiran fiiliksen että kannattaako irrottaa.
|
|
sysi
Tennispallon heittelijä
Posts: 89
|
Post by sysi on Jul 12, 2016 19:17:45 GMT 2
No riistan ja oman turvallisuutensa sekä muiden lenkkeilijöiden mukavuuden takia Volk ei nyt olekaan irti ja en tällä hetkellä näe järkeväksi kauheasti testailla että miten se on kuulolla jos sen vapauttaa. Käskyn alla saa käydä lähimetässä irti vartin aamuin illoin ja muuten puistoillaan, mutta varsinaiset irtiolot -eli että just sais mennä "miten haluaa" isommassa metsässä tai pellolla on pannassa nyt koska koira ei palaa sieltä ekalla käskyllä ja saattaa ottaa parin minuutin erivapauksia itselleen eikä selvästi haluaisi joutua remmiin.
Ja Vallan annan tarkoituksella juosta juuri sellaista rallia kuin se itse haluaa, tai 50-100 metrin spurtteja kaverikoiran kanssa. Sen saa sieltä luokse kyllä, enkä vie sitä minnekään vilkkaampien polkujen ulkopuolelle häiriköimään tota "koskematonta" (yeah right) taajamaluontoa.
Mutkissa ja vastaantulijoita nähdessä/kuullessa kutsun remmiin tai taakse seuraamaan.
Nyt pesimäaikaan ollaan tosin vältelty yhtä kivaa reittiä joka kulkee ihan suojelualuepläntin viertä pitkän matkaa, koska se on muutenkin syrjäisempi paikka ja sellainen ettei siellä ole polkuja juurikaan eli siellä voi oikeasti pesiäkin joku astetta fiksumpi lintu tai elukka.
Pakotetta tosiaan sanana ja terminä demonisoidaan ja väärinymmäretään todella paljon. Olen paljon myös törmännyt siihen, että ihmiset jotka paheksuvat kaikkea koiran saamaa kovempaa palautetta saattavat kuitenkin ihan turhautuneisuuttaan tai osaamattomuuttaan rempoa sitä koiraa remmissä tuhatkertaisesti sen määrän mitä jonkun osaavamman koira saa yhden muistutusnyppäisyn tai selkeän palautteen väärästä toiminnasta.
|
|
|
Post by Puolimieli on Jul 15, 2016 0:13:36 GMT 2
Omalla kohdallani koira alkoi itsekin stressaamaan vapaanaoloa kun minä aloin hermostua siitä. Se haahuili vähän minne sattuu, ei mennyt kauas mutta oli vähän sellainen poissaoleva. Kauan jaksoin pohtia, että mistähän nyt kiikastaa, ennen kuin hoksasin vian olevan ihan vaan hihnan päässä. Jos omistaja suunnilleen kauhusta kankeana hyperventiloi että mitä jos se lähtee niin ihan varmana koirakin siinä ottaa vähän hittiä ja hämmentyy. Tehtiin sitten vähän lisää hommia luoksetulon kanssa, jotta sain itse luottoa koiraan ja nykyään ei enää ongelmia. Oman mielenterveyteni vuoksi tosin pidän irti tutuissa paikoissa, joissa tunnen maaston hyvin ja tiedän mitä missäkin on. Mitä sitten mennään itse koulutusmetodeihin, niin niistä keskusteleminen on yhtä tyhjän kanssa niin kauan kun ei ole yhteisiä, selkeitä käsitteitä. Menee helposti sellaiseksi jankkaamiseksi. Ensin pitää päästä ydinasioiden äärelle: mitä on johtajuus, kumppanuus, miten määritellään mikäkin tyyli... Vasta tämän jälkeen itse kouluttamisesta voidaan edes alkaa puhua. Siinäkin vastaan tulee lähinnä se, että ne metodit mitkä toimivat toisella koiralla, eivät toimi kaikilla muilla koirilla. Tilanne ja koirakko pitäisi tuntea aika perinpohjin taustoineen, että voisi lähteä analysoimaan yhtään mihinkään suuntaan. Se oli se, mihin turhauduin aikanaan Petsien koulutuskeskusteluissa. Kaikki puhuvat vähän eri asioista, kinastellaan muutama sivu ja todetaan että oho, mehän käytettiin samasta asiasta ihan eri käsitteitä. Noh, toivottavasti täällä saataisiin jotain hedelmällistä juttua aikaan. ^^
|
|
|
Post by kuukunen on Jul 16, 2016 12:52:37 GMT 2
Näin kesäaikaan olisi ihan toivottua että ne irtipidettävät koirat olisivat hanskassa, luonnoneläimillä on juuri kriittisimmät pesueajat meneillään ja hallitsemattomasti irrallaan juoksentelevat koirat eivät ainakaan edesauta asiaa... Niimpä.. Nano on paljon kivempi irtiollessaan kuin silloin, kun Väpä on mukana Silloin se selkeesti kuuntelee ja hengailee 50m säteellä minusta oltiimpa metällä tai missä vaan ja tulee hakemaan omaehtoisesti kontaktia, mutta vaikka Väpä on mukana aina liinassa, niin se on ihan umpikuuro aina silloin. Sen takia ihan vaan tuossa takametässä juoksutan kun ei niin tuttuja alueita ole nämä uudet hoodit missä asutaan ja linnuntietä pitkin valtatielle 3km matkaa. Alkuun hermostuin ja panikoin kun Nano juos aina lähempänä kotoa suoraan pihalle, katto vaan mun huuteluja taaksepäin että "mä meen nyt, tuu perässä". Lopulta lopetin stressaamisen ja rääkymisen takaisin, kun huomasinkin, että metsästä se juoksee vaan tarhaan istumaan ja odottamaan Väpä tulee kyllä ajostakin pois, mutta se ei osaa olla metsässä rennosti laisinkaan vaan on aina "töissä". Jos pikkujänö osuu tielle, se kyllä tappaa sen, enkä sitä halua ajosta huudella pois kun koulutusvaiheessa metsästyksen suhteen vieläkin, niin ihan kaikkien kannalta parempi että se pysyy kiinnipitoaikana kirjaimellisesti kiinni koko ajan metsissä ollessa. Miun koulutustyyli on yhdistelmä kaikkea ja ei mitään, ihan koiran mukaan. Väpälle parhain palkkio on selkeästi kotioloissa hiton hyvä ruoka (ajokoira kun on) tai ylitsevuotavat ihkudaakehut metsällä, se on hiton hidasälyinen vaikka onkin aikamoinen älykkö, mutta ei sillä ole varsinaisesti kiinnostusta tehdä ruokansa eteen mitään. Tai tekeehän se, mutta siinä ei ole sellaista palveluskoiran motivaatiota pätkääkään tekemisessä mukana vaan menee ihan vain hätäsenä suorittamisena "annanannanannnaaaaa" -tyyliin. Nano tekee sakemmannin tyyliin tekemisen ilosta, tosin siltä uupuu sellanen kunnon tottismestarin motivaatio täysin, mutta kärrynpyörää saa tekemään aina jos on vaan pallo käsissä. Sen kanssa sillä vaan keittää yli hemmetin nopeasti, että saa olla aina parin minsan pätkissä tarkemmat touhut. Välillä riittää ihan vaan pelleily yhdessä hyvän saattelemana, joskus saattaa nakkikin maistua. Se on niin päivä- ja hetkikohtaista, kun se into tehdä tulee, että se on pakko käyttää hyväksi just eikä melkein. Tekee se toki silloinkin kun ei kiinnosta, mutta sen näkee ettei kiinnosta paskankaan vertaa, eikä se sitten ole kummallekaan kivaa, kun minä hermoon ja toinen on sitten tosi herkkä mun mielialoille. Retu taasen on sitten vain hellyttävien kehujen ja silityksien perään ja sen, että näkee kun ihmisilläkin on kivaa. Kotiaksassakin se tekee yhden hypyn ja tulee luokse kuin kysyen, olihan hyvin suoritettu Vaikka onkin metsästyskoirien sekoitus pääasiassa, se tekee nimenomaan niiden kehujen toivossa asioita. Oli alla koira mikä vaan, koitan kyllä pysyä aina positiivisena ja estää ns. virheet ennen kuin alkavat sinnepäin edes suuntautua, ja tukea itse ajattelevaa hurttaa heti oikeilla, hyvillä valinnoilla. Positiivinen vahvistaja koitan olla, mutta joskus mullakin keittää yli jos turhauttaa muutenkin. Siinä olisi mun oppimisen paikka, että ei edes tekisi mitään jos päivä on muutenkin jo persiilleen. En mä tiedä, onko koiralla varsinaista miellyttämisenhalua laisinkaan, uskoisin enempi sen omien etujen hakemiseksi kuin varsinaiseksi miellyttämisenhaluksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2016 8:37:33 GMT 2
Huh, itse en kyllä antaisi edes tämän pennun kadota näköpiiristä, etenkään tuntemattomissa metsissä ja alueilla..Satavarmasti lähtee jäniksen perään tai sitten säikähtää jotain ja pinkoo tiehensä. Korvat tuolta katoaa kun metsässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa. Täällä kotona päin metsät nyt on niin pieniä, että se on äkkiä jonkun pihalla ja autojen alla. Mökillä sai olla pihalla irti hetkittäin, mutta paristi karkasi naapuriin. Naapurissa louskuttaa kultsu, ensi kesänä ei siis ollenkaan voi pitää irti. :I Eipä siinä, ei aa:ta yleensäkään voi pitää irti, on ihan fine että lenkkeilemme hihnassa tai liinassa, irti vain aidatuilla alueilla mahdollisuuksien mukaan. Edellisen koiran hukkasin kahdesti metsään sen ollessa irti, mutta molemmilla kerroilla se oli osannut tulla itse takaisin kotiovelle parin kilsan päähän jäämättä autojen alle tai joutumatta kiinniotetuksi. Sai kyllä jatkossakin olla irti, ei se oikein mihkään lähtenyt.
|
|
|
Post by syanid on Aug 7, 2016 18:06:32 GMT 2
En tiennyt laitanko tänne vai koirapulinaan.
Miten te ootte opettanut koiralle irti/jätä käskyn? Lelun kanssa toimii usein, mutta kun on kiellettyä niin koira lähtee pinkomaan pihaa ympäri,
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 7, 2016 18:55:38 GMT 2
Ihan vaan toistoja tekemällä. Ja huolehdin etenkin opetusvaiheessa siitä, että koira sai aina multa palkan, kun suostui jättämään/irroittamaan jonkun jutun. Meillä jätä-käsky toimii esim tilanteissa, joissa koira kyttää lintua/toisia koiria/younameit, mutta myös niissä tilanteissa, kun se meinaa vaikka jyrsiä puunoksaa/käpyä tai muuta kiellettyä. Irti-käskyä käytän useimmiten vaan lelujen kanssa, kun jätä-käsky toimii koiran ollessa kauempanakin, irroituskäsky ei välttämättä.
Jos mulla ois livohkaan lähtevä koira, laittaisin sille varmaan liinan tai hihnan perään jos tiedän, että sillä on mahikset pölliä jotain kiellettyä itelleen. Ei sitä oikein muuten tollaselle koiralle opeteta. Sitten tosiaan se hyvä palkka on kaiken a ja o. Ja jos sattuisi niin että sillä ei olekaan liinaa, niin niinä kertoina antaisin varmaan olla jos on varnaa, ettei kuuntele. En ainakaan missään nimessä huutelis miljoonasti perään saatika lähtis jahtausleikkiin mukaan.
|
|
|
Post by myy94 on Aug 7, 2016 20:08:55 GMT 2
Meillä on erikseen irti ja jätä käskyt. Toistoja tekemällä se on ne oppinu. Jätä käsky on just ulkona jos ottaa jotain maasta ja irti sitten esim lelulle tms minkä antaa käteen. Ne harvat kerrat kun toi löytää jotain tosi tosi hyvää (viimesimpänä banaanin kuori ja oli vielä irtikin sopivasti) niin eihän se niistä helpolla luovu. Lopulta sain koiran kiinni ja vedin sit sen banaanin kuoren suusta pois kun ei muuten sitä luovuttanu. Jos vapaana löytää jonku kepin tms ei niin hyvän jutun, tiputtaa sen kyllä käskystä.
|
|