|
Post by krebs on Jul 8, 2016 7:50:52 GMT 2
...ja muu terminologiarunkkaaminen, jota aiheeseen väistämättömästi liittyy.
Nyt kun Koiramme-lehteen oli uskallettu nostaa artikkeli pakotteiden käytöstä harrastuksissa ja arjessa, niin koitetaan vähän herätellä keskustelua täälläkin. Millaisia metodeja tulee suosittua arjessa tai kentällä, tai onko jokin koulutustyyli ehdoton nou-nou?
Mua vähän huolestuttaa tässä nykyajan koirankoulutuskeskustelussa se, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävät mitä pakotteet ovat, mitä vietit ovat, mitä oikeastaan palkkaaminen tai rankaiseminen käytännössä voivat tarkoittaa. Jotenkin tuntuu, että valtava ihmismassa menee jossain nakkien sumussa ja valittelee vaan, miten koiraa ei kiinnosta jollei ole nakkia jne.
Toinen ilmiö tuntuu olevan hirveän raivokas pakotteiden vihaaminen, kieltämisen kieltäminen ja muut vastaavat kivakiva-ilmiöt. Keskustelin hiljattain erään koiranomistajan kanssa, joka vakuutti miten koira ei kieltämällä opi mitään ja miten kieltäminen ja rankut ovat (arkiasioiden) koulutuksessa muutenkin typeriä keinoja. Koira karkaili toistuvasti mihin lystäsi ja söi paskaa kuin hullu. On kuulemma vuosia raahattu eleettömästi pois aarteidensa luota, mutta jostain syystä karkailee vaan uudestaan.
Löytyykö vara-Petsien koiraharrastajaeliitistä turvallista keskitien sakkia vaiko enemmänkin uhkarohkeita ääripäiden hinkkaajia?
|
|
|
Post by myy94 on Jul 8, 2016 9:58:42 GMT 2
Mä koen löytäneeni kultaisen keskitien tuon koulutuksessa Ensin sanotaan muutaman kerran nätisti, jos ei uskota niin sit napataan niskasta kiinni. Nameja tykkään käyttää uusien asioiden opettelussa ja se on tuottanut tulosta.
|
|
|
Post by salsaborzoi on Jul 9, 2016 17:00:10 GMT 2
Meillä menee keppi-porkkana ja pakotelinjalla. Noitten vinttejen kanssa olisi ihan helisemässä jos ne ei uskoisi että "ei" tarkoittaa ei ja jos perkeleen huuto ei aiheuttaisi niissä sellasta "ups mamma on vihainen, enpä lähde tuon pupun perään"- reaktiota. Salsaa myös inhottaa katot (eli esim auton takaluukku, putket agissa sekä häkin katot) ja se ei tänä päivänäkään menisi bokseihin jos en olisi käyttänyt pakotteita. Siinä kohtaa kun tajusi ettei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä sinne jännään takaloosteriin/putkeen ja selvisi siitä vielä hengissäkin, niin on nauttinut autoilusta ja putkista. Nameilla houkuttamalla ei mennyt lähellekään. Meillä palkataan kehuilla ja ruualla. Nuo ei alunperin kumpikaan palkkaantunut ruuasta, mutta olen opettanut niille että se on maailman paras ja tavoiteltavin asia, niin nykysin syttyvät aika hyvin siitä, mutta ruoka ilman ylitsevuotavia kehuja ja ylisanoja ei kyllä noita hirveesti motivoi. Ne tahtoo tietää myös tekevänsä superhienosti.
|
|
onde
Tennispallon heittelijä
Oulu/Ii
Posts: 94
|
Post by onde on Jul 11, 2016 12:25:48 GMT 2
Mulla on just semmonen "koirani ei kiinnostu minusta" -ongelma. Aikanaan opetin Toffelle kaikkea nameilla, ja nykyään kun siitä on tullut nirppis ja muutenkin itsepäinen niin eihän se tee jos sitä ei huvita. Kotona tuo kyllä toimii hyvin mun eleistä, menee pois tieltä ja uskoo kiellot jne. Mut sit ulkona tekee varsinkin vapaana oman mielensä mukaan. Etenkin luoksetulon kanssa on ongelmaa, kun koira menee miten haluaa. Ei lähde pitkin kyliä seikkailemaan vaikka sen irti päästäisikin (lähistöllä liikkuvat elikot käy kyllä jahtaamassa), mutta huitelee kyllä välillä parinkinsadan metrin päässä. Tulee luokse sitten kun haluaa, joko kutsuttaessa tai sitten iihan omia aikojaan. Olen tehnyt sitäkin, että jatkan vain matkaani kun koira jää jälkeen, eli siis "katoan", mutta sekään ei toimi toivotulla tavalla kun Toffe päästää mut tosiaankin kauas ennenkuin lähtee perään. Näistä ongelmista johtuen irtipito onkin meillä nykyään todella vähäistä, ja sekös vaan pahentaa tilannetta. Pitänee taas ottaa vanha kunnon liina roikkumaan koiralle perään. Pelkkä lyhyessä remmissä lenkkeilykään kun ei tunnu minusta reilulta koiraa kohtaan.
N. 1,5kk sitten päätin jättää namittamisen kokonaan pois Toffen kanssa touhuilusta sillä seurauksella, että koirasta on tullut apaattinen möllöttäjä. Olen koittanut antaa sekä positiivista, että negatiivista palautetta Toffen toiminnasta riippuen, mutta vaikuttaa ettei koiraa kiinnosta kumpikaan. Itsepäinen jäärä tekee just niinku huvittaa minusta välittämättä..
Nyt sitten pelkään että teen pennun kanssa samat virheet, kun en tiedä miten muuten saisin sen kiinnostumaan itsestäni tarpeeksi.
Melkoisessa itseinhossa ryven taas tämän asian takia, että pitääkin olla tällainen epäonnistuja. Itsepä olen rotuni valinnut, ja tuo itsenäisyys minua siinä kiehtookin. Ongelma vain on se että mokoma on liiankin itsenäinen.
|
|
|
Post by melsu on Jul 11, 2016 13:13:00 GMT 2
Mua itseä on häirinnyt koiranomistajissa sellainen järjenkäytön (maalaisjärjeksikin kai kutsutaan) puuttuminen kokonaan. En myöskään helposti ymmärrä sitä jos omaan koiraan ei haluta luoda syvempää suhdetta, mutta kuitenkin jatkuvasti odotetaan ja vaaditaan siltä harrastusrintamalla.
Pakote on sanana todella vahva enkä ole varma pidänkö siitä jostain syystä, mutta ei kai lähtökohtaisesti koiran kanssa elosta tulisi mitään ellei sitä välillä joutuisi pakotteella ohjaamaan tai vastavuoroisesti pysäyttämään. Aran ja epävarman koiran kanssa tällaiset eivät vie pitkälle, mutta normaali koira saattaa välillä moisia tarvita. Rotukohtaista varmasti, kuinka pehmeä/luupää yksilö on. En todellakaan allekirjoittaisi väitettä, ettei koira opi kieltämisestä mitään. Kieltääkin voi eri tyyleillä, ja tarpeeksi voimakas kielto epätoivotussa yhteydessä on varmasti tehokas keino palauttaa maanpinnalle. Oma koira on sitä luokkaa, että sitä on vain kiellettävä jotta tietyt jutut ovat menneet täydellisesti perille.
Yksi hienoimmista asioista koiran koulutuksessa on mielestäni eri palkkaustyylit. Tai pitäisikö sanoa, että on hienoa omistaa koira joka palkkautuu monesta eri asiasta. En tahdo enää ikinä omistaa koiraa, joka ei syty leikistä. Nykyisen kanssa voi revittää jo vaikka pelkällä kepillä, nameista tai kunnon leluista puhumattakaan. Siihen nähden siis kuinka mieluisaksi eri tehtävien suorittamisen pystyn näillä palkkauskeinoilla tekemään, vähäiset pakotteet ja kiellot eivät meidän venettä kaada. Päinvastoin, koen onnistuneeni rakentamaan hyvän suhteen Hallaan jossa on selvää mikä on ok ja mikä taas ei ollenkaan.
Uskoisin koirien rakastavan selkeyttä ja vain itse luomalla käsitykset siitä mikä on oikein ja väärin, koira voi oppia kunnioittamaan sekä ymmärtämään sinua ihmisenä. Keksin näin äkkiä mietittynä vain yhden tilanteen jossa koiralle on parempi olla itse reagoimatta mitenkään ja se on jos se pelkää jotain tai hätkähtää yllättävää ääntä/esinettä tutulla reitillä tms.
En ole uusinta Koiramme-numeroa saanut käsiini niin kiinnostaisi tietää muutamia esimerkkejä mitä itse lehdessä oli otettu esiin pakotteista just vaikkapa harrastuksissa? Jaksaisko joku avata tätä vähän.
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 13:22:00 GMT 2
Huh, onde. Koira irtoaa oikeasti parin sadan metrin päähän? Olen hieman... tyrmistynyt. Mä olin todella pettynyt Koiramme-lehden artikkeliin pakotteista. Siinä lähinnä mainittiin, että pakotteita voidaan käyttää harrastuksissa. Koko juttu oli todella pintapuoleista liitelyä, ja mietin että yrittääkö koirjoittaja varoa leimaamasta Kennelliittoa johonkin, vai eikö hän vain ymmärrä mistä on tekemässä juttua. Pakotehan voi olla esimerkiksi se, että pysäyttää koiran kädellä. Meidän liikkeestä seis -käskyn opettelu alkoi ainakin nimenomaan sillä, että se koira pysäytettiin. Pysähtymään pakottaminen ei tässä meinannut pieksemistä tai muuta vastaavaa, vaan ihan vaan sitä että tyrkkäsin koiralle namikäden turvan eteen. Ihmiset ajattelevat pakotteen usein koiran hirttämisenä tai väkivaltaisena pahoinpitelynä, eivätkä välttämättä itsekään ymmärrä käyttävänsä erilaisia pakotteita kaiken aikaa. Noista harrastuksissa käytettävistä erilaisista pakotteista minäkin haluaisin tietää lisää, mutta ilmeisesti juurikin edellämainitusta syystä truu harrastajat ja pk-ihmiset pitävät asioista mieluummin turpansa kiinni. Ja kun ihan oikeasti löytyy niitä kukkahattuja, joiden koiria ei saa edes kieltää, niin mitä nekin nyt ajattelisivat pakotteesta jota käytetään kierroksilla käyvälle malinoisille...
|
|
onde
Tennispallon heittelijä
Oulu/Ii
Posts: 94
|
Post by onde on Jul 11, 2016 13:35:35 GMT 2
^Pahimmassa tapauksessa joo. Tää siis semmosilla rallatteluirtipitolenkeillä. Ei se aina irti päästessään sinkoa mahdollisimman kauas.
Ohjeet mulle on olleet, että tätä rotua ei voi pitää irti. Niillä kai se nyt pitää sitten mennä >_>
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 13:44:12 GMT 2
Leikkiikö se sun kanssa mielellään, millaista teidän leikki on? Odottaako tai kysyykö se lupaa sulta missään asioissa, kuten ennen ruokailua, ovista kulkemista, vapaaksi pääsemistä, autosta poistumista jne? Miten se käyttäytyy hihnassa?
Mihin ovat btw kadonneet kaikki koulutusseminaarit ja -luennot, mä haluan osallistua sellaisiin. Kaikki vaan kyselee koulutusvinkkejä Facebookissa, prkl. Suhteen luomisesta, vieteistä ja viretiloista ei voi koskaan kuulla liikaa.
|
|
onde
Tennispallon heittelijä
Oulu/Ii
Posts: 94
|
Post by onde on Jul 11, 2016 14:15:54 GMT 2
Leikkii se joskus, nyt aikuistuttuaan vähemmän. Jonkun lelun kanssa retuutellaan. Autosta ei tule ilman lupaa, joskus mun pitää tosin muistuttaa sitä tästä säännöstä. Ruokaansakaan ei koske ilman lupaa, jos siis annan sille ruokaa. Pöydiltä saattaa tosin toisinaan pölliä jotain.
Ovista mennään milloin missäkin järjestyksessä. Ei protestoi vaikka mää vaatisin mennä eka, kunhan nyt vaan päästään menemään.
Hihnassa käyttäytyy pääasiassa hyvin, vastaantulevia koiria joskus kyttää ja saattaa pörähtää.
Ei siis mikään täystoivoton ongelmatapaus, sitä vaan ei aina kiinnosta mun jutut.
|
|
|
Post by myrre on Jul 11, 2016 14:33:31 GMT 2
N. 1,5kk sitten päätin jättää namittamisen kokonaan pois Toffen kanssa touhuilusta sillä seurauksella, että koirasta on tullut apaattinen möllöttäjä. Olen koittanut antaa sekä positiivista, että negatiivista palautetta Toffen toiminnasta riippuen, mutta vaikuttaa ettei koiraa kiinnosta kumpikaan. Itsepäinen jäärä tekee just niinku huvittaa minusta välittämättä.. Mä jossain vaiheessa Mindin elämää koetin parin kk. namien poistamista. Kuvaillun tapainen "apaattinen mököttäjä" löytyi multakin sen jälkeen. Mä tiedän että moni ihminen on sitä mieltä, että namitusta ei pitäisi ikinä käyttää päivittäisessä toiminnassa, mutta mua ei oikeastaan enää kiinnosta mikään "laumanjohtajan täytyy olla auktoriteettinen, ilman nameja"-lässytys vastapuolelta ja teen sen mikä toimii mun koiran kanssa parhaiten: eli otan nameja mukaan ihan normilenkeillekin. Joskus vain yhden, joskus kourallisen. Mindi ei oo koskaan palkkautunut kehuista hyvin, joo kyllä se tietää tehneensä oikein, mutta se ei vaan niin välitä kehuista (niinkuin taas Valdo, entinen dallu, rrrakasti kehujakin ja niillä palkkaaminen onnistui oikein hyvin) että niillä olisi toimivaa palkata aina. Ehkä meidän suhde ei sitten ole täydellisessä kondiksessa, mut eipä tässä kumpikaan (minä tai koira) mitään ehjäpäisiä ole. Jos ruoka toimii, miksi poistaa se..? Varsinkin jos koira on miellyttämishaluttomampaa sorttia, eikä laumapalkkaus toimi ihan samalla tavalla. Muoks. mun piti oikeasti ensin vastata alkupostauksen kysymykseen, mutta vierähti mielestä Löytyykö vara-Petsien koiraharrastajaeliitistä turvallista keskitien sakkia vaiko enemmänkin uhkarohkeita ääripäiden hinkkaajia? Mä olen mielestäni hyvinkin kultaisen keskitien sakkia. Mä namitan ja palkkaan enemmän kuin mielelläni ihan pienistäkin asioista: hyvin mennyt ohitus, luoksetulo AINA, uusia ihmisiä tavatessa, kissan nätisti haisteleminen jne. Mutta myös kiellän kielletyn vaaditulla tavalla. Jos se vaatii sen että otan pannasta kiinni ja pidän koiran aloillaan kaksi sekuntia kun käskytän sen maahan/istumaan, teen sen. Jos se vaatii karjaisua "TAKASIN HETI" niin teen sen kovallakin äänellä Harvemmin vaan tarttee, ja toki hyvä niin
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 15:04:18 GMT 2
Joo, en mä lähtis ruokapalkkaa arjesta poistamaan ihan vaan koska se on jonkun mielestä coolia. Toki täytyy itse miettiä, milloin koira tekee vain ruoan takia ja omistaja muuttuu mitättömäksi automaatiksi. Mä en oo arjessa ruokaa käyttänyt vuosiin, mutta eipä se mun koiralle järin palkitsevaa olekaan. Enkä jaksa muutenkaan vetää mitään bileitä arkijutuista, melko harvoin palkkaan koiraa erityisesti mistään. Toki sen häntä vispaa hirmuisesti jo kun tokaisen sille että hyvä, joten se on ihan fine arjessa. Itsestään on vaikeaa tehdä maailman keskipistettä tai kaiken ylittävää palkintoa koiralle, jollei sitä ole systemaattisesti harrastettu pennusta pitäen. Se toki onnistuu, mutta vaatii aikaa ja vaivaa. Mä ehkä kuitenkin Toren tapauksessa palauttaisin sen ruuan kuvioihin, mutta opettelisin myös leikkimään koiran kanssa. Se vahvistaa suhdetta koiraan. Ihan perinteinen kylmenee viilenee -leikki liinassa vois olla kokeilemisen arvoinen juttu kans. Ja käyttää vaikka sitä vapaanaoloa joskus palkkana, kun koira siitä ilmeisesti pitää. Mä en usko noihin "ihminen kulkee ovista ensin ja syö ensin ja jaadajaada" -johtajuusmyytteihin. Mulla koira kulkee ihan tasan tarkkaan käytännön syistä ovesta edellä, se on mulle helpompaa ja mukavampaa. Mutta sillä täytyy olla siihen lupa, ja sen täytyy tapahtua rauhallisesti. Ei niin, että kun tarttuu ovenkahvaan niin piski painaa jo kuononsa kiinni oven ja karmin väliin, ja ryntää siitä läpi heti kun välistä pilkottaa ilma.
|
|
onde
Tennispallon heittelijä
Oulu/Ii
Posts: 94
|
Post by onde on Jul 11, 2016 15:45:09 GMT 2
Njoo, turhahan mun edes on verrata akitaani miellyttämisenhaluisiin rotuihin. Enkä mä sellaista ole alunperin hankkinutkaan, joten miksipä tavoitella sitä nytkään Namittamisen lopetin ihan sen takia, ettei koira tekisi kaikkea vain niiden voimalla. Varsinkin kun sillä on taipumusta nirsoiluun. Ja nyt tänä aikana olen todennut, että voin joko raahata vastentahtoista jössikkää lenkeillä perässäni väkisin ja koittaa vähän leperrellä, tai sitten kulkea iloisen herkkuperseen kanssa namit taskussa Eli kyllä toi väkisin toimii ilman herkkuja, sillä ei vaan oo kivaa. Eikä sitten mullakaan. Pitää muuten perehtyä tohon leikkijuttuun tarkemmin. Ihan pennunkin takia, ja miksei Toffenkin kanssa voitaisi opetella uutta Muoks. Niin ja ei mullakaan mitään minä ensin -metodeja ole. Mennään just silleen kun on näppärin. Ja koira hötkyämättä tietty.
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 16:23:40 GMT 2
Täh, miksi sitä täytyy lenkillä raahata perässä, tai miten kummassa ruoka liittyy etenemiseen?
|
|
sysi
Tennispallon heittelijä
Posts: 89
|
Post by sysi on Jul 11, 2016 19:13:17 GMT 2
onde, kysyn kun en Toffea ole petsiessä sen kummemmin seuraillut että onko mitään mahista että se on jumissa tai kipeä muuten? Volkilla ainakin on aika heikko motivaatio tehdä mitään tai liikkua lenkillä reippaasti kun sillä on jumeja tai muuta kipua ja epämukavuutta. Itse aiheeseen, mä käytän paljon pakotteita, mutta myös paljon palkkaa ja todellakin sen mukaan mitä koira arvostaa enkä sen mukaan mikä on cool, tai välttele vaikka ruokapalkkaa ihan perusarkijutuissakaan siksi että koiran "pitää totella nöyrästä kunnioituksesta". On myös tullut huomattua, että etenkään Vallalle ei paljon muiden tarjoamat namit merkkaa paskaakaan ja mun kädestä kelpaa kirjaimellisesti heinänkorsikin palkaksi.. Eli kyllä mun mielestä kaikki koiran arkikäytöksen hiominen ja muu, hifistelevämpikin treenailu lähtee siitä että sulla on hyvä suhde koiraan ja koira voi hyvin (turha treenata stressaantunutta, kipeää tai liikunnanpuutteesta höyryävää koiraa tai ainakaan odottaa optimaalista lopputulosta). Monet tuntuu tosiaan pakotteista puhuttaessa hyppäävän suoraan sinne napakkaan remmipakotteeseen tai jopa johonkin koiran hapettamiseen tai ketjulla räimimiseen kun tosiaan se koiran fyysinen pysäyttäminen tai kevytkin nyppäys remmistä on pakote. Mä en oikeastaan ole melkein koskaan törmännyt täysin pakotteita vastustavaan koiranomistajaan ja sen kerran kun olen niin ei kyllä näyttänyt meno kovin turvalliselta vaikka kyseessä olikin ihan vaan shetlanninlammaskoira. Kyseinen omistaja siis uskoi vahvasti ei-toivotun käytöksen ignooraamiseen, myös kun koira juoksi autotielle haukkumaan ohikulkevaa koiraa yms. tai vaihtoehtoisesti siihen että koira harhautetaan jollain kivalla. En tiedä onko nykyään joutunut muuttamaan toimintatapojaan kun tästä on jo pari vuotta aikaa, mutta enpä kokeilis omien koirien kanssa tollaista. Volk on tullut mulle sellaisen "iiiih koiraa ei saa kieltää eikä koiran tilaa saa rajata eikä sille saa sanoa mitään 'hyi'tä pahempaa"-'kasvatuksen' läpikäyneenä stressiläähättäjänä ja voin kertoa että parin viikon kurileirin jälkeen koira on ollu huomattavasti onnellisempi. Mun mielestä tärkeämpää kuin seurata jotain tiettyä koulutustapaa tai aatetta on tuntea oma koiransa ja olla sille reilu. Turha odottaa että koira osaa, jos ei ole opetettu ja siinä missä pakotteet tai ansaittu käytöksen korjaamiseen tähtäävä, oikein ajoitettu (fyysinenkin) rangaistus on mun mielestä ok niin koiran pieksäminen tai sille turhaan karjuminen omaa vitutusta purkaakseen ei ole. Mun koirat muuten irtoaa sinne parinsadan metrin päähän ihan helposti.. Jätän nyt Volkin pois aiheesta koska sen irtipidot ei erinäisistä syistä toimi atm, mutta Vallaa voi käyttää esimerkkinä koska se seurailee mua muuten ja esim. Volkin kadotessa riistan jäljille kuin pieru saharaan Valla valitsee mut ihan ilman kutsuakin hetimmiten. Se irtoaa kavereiden kanssa juostessaan todella kauas ja päästän sen myös ajoittain ihan tarkotuksella ajamaan peuroja tai rusakkoa, saattaa myös juosta pellon poikki ojalle uimaan ja juomaan eikä ole omasta mielestään kaukana. Joskus se ihan vaan juoksemisen ilosta juoksee täysiiiiii pari pellonmittaa ja hullua kyytiä takas. Sen saa sieltä kaukaisuuksista takaisin ihan kutsumalla, ja normaali sormien määrä riittää hyvin laskemaan kerrat kun se on "karannut" (pisin poissaolo kuuntelematta 6 min. joo otan aikaa Ite en koe koiran kauas irtoamista ongelmaksi, ainoastaan sen jos koira ei oma-aloitteisesti pidä yhteyttä tai etenee kokoajan poispäin ohjaajasta tai jopa karkaa.
|
|
|
Post by krebs on Jul 11, 2016 19:30:17 GMT 2
Musta on tosi hassua ajatella että koira irtoais niin kauas ollessaan ilman käskyä vapaana, kun toi oma pysyy siinä kymmenen, parin kymmenen metrin päässä. Oikeestaan me ollaan melkeen aina parin sadan metrin päässä autotiestä, että siksikin matka kuulostaa paljolta. Unohtuu aina välillä, että muut valitsevat ulkoilualueensa hieman tarkemmin (paremmin). Jos käydään tutuilla huudeilla ihan kahdestään käpystelemässä niin suurmman osan ajasta se löntystää flexin mitan päässä. Tämä oikeastaan mahdollistaakin sen, että mä voin pitää sitä keskustan puistoalueilla irti, tai että mä voin tutuilla mestoilla kulkea napit korvilla ja kuunnella musiikkia. Luotan koiraan ja se luottaa muhun, näen koiran elekielestä kyllä jos ympäristössä on jotakin huomioimisen arvoista. Ja yleensä koira sitten kääntyykin kannoillaan ja kysyy katsellaan, että tuunko mä luokse vai mennäänkö vaan ohi. Toisinaan kyllä toivois että ton sais jollain ilveellä irtoamaan vähän kauemmas, mutta ei se yksinään juoksentele missään. Peltoja halkomaan se lähtee vasta riistan perässä juostessaan tai vaihtoehtoisesti parhaiden kavereiden kanssa leikkiessään. Mälsää kun ei saa kivoja kuvia siitä, jollei vie sitä kauas ja vapauta sieltä ja siltikin kuvat ovat aina samanlaisia kohtijuoksukuvia. Mutta sitä saa mitä vahvistaa, lol. Toi ei oo mun näköpiiristä hävinnyt koskaan edes minuutiksi, muistan minkä sydämentykytyksen parikin minuuttia aiheutti cavalierin kanssa vaikka tiesi että se juoksee naaman edessä metsikössä, sitä ei vain näkynyt. Meanwhile kavereiden koirat ovat vartin kateissa teillä tietämättömillä ja asenne on vaan että kyllä ne jostain joskus ilmestyy.
|
|